Joskus tulee niitä päiviä, että mikään ei onnistu! Pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa, mutta ei. Tuo nätti satinoitu sormus granaatilla taitaa olla nyt historiaa...
Sormus on tai OLI vähän suuri sormeeni ja kuvaussessioiden jälkeen laitoin sen sormeeni ja keräsin kamani. Samalla heilautin kättäni ohiajavalle naapurille ja *viuh*! Sormus lensi sormesta tuonne meidän rikkaruohopöpelikköön tai parhaimmassa tapauksessa viemärikaivoon. Voi *piip* *piip*, kun ottaa kupoliin. Luovutan. Tekisi kyllä mieli kaivaa kaapista mutanttininjakilpikonna varusteeni ja hypätä sinne kaivoon vielä yön pimeinä hetkinä.
Kuninkaallinen kädenheilautus
