MENU

Showing posts with label videot.. Show all posts
Showing posts with label videot.. Show all posts

Hevoset nauttivat laitumillaan kesästä vähintään yhtä paljon kuin myö ihmiset 8)

Hermuska thö mutakoipi :)

* * * * *



Eräs ystäväni käy ratsastamassa tallilla, jossa on ihan lähiaikoina syntynyt ihana pieni suomenhevosvarsa. Olin tiistaina mukana katsomassa. Voi sitä elämänriemua ja villiä menoa, kun varsa päästeli menemään ensimmäisiä kertojaan täyttä laukkaa emänsä kanssa suuressa maailmassa, suurella laitumella :')

* * * * *


Ylläoleva kuva on myös siltä tallilta,
josta varsakuvakin on otettu.
Kaveruskolmikko päivää paistattelemassa.

* * * * *

Tämä komistus on arabiori El Fuego.

* * * * *

Ja lopuksi se kaikkein rakkain, Hermuska.
Ja minä... : D

Tosin joudun Hermuskastakin todennäköisesti luopumaan varmaan piakkoin, enkä ole koko kesänä päässyt ratsastelemaan sillä kengitysongelmien takia. Ja nyt tammuskan omistaja on myymässä sitä... Tuntuu niiiiiin pahalta, vihdoin kun taas pääsi hevosteluun vauhtiin pienen tauon jälkeen ja löysi elämänsä rakkaimman ja hienoimman hevosen, niin joutuu taas luopumaan... :/

Alkaa tuntua siltä, etten enää anna ikinä itseni rakastua näin vahvasti hevoseen, joka ei ole täysin ihan kokonaan omani, kun aina jossain vaiheessa käy näin.
Huokaus :(

Hevosten lomaillessa ihmiset puurtavat hevosten eteen omalla lomallaan -sellasia me hevosihmiset ollaan : )



Käytiin tänään kaverini Janitan kanssa tallilla ahkeroimassa : ) Sopiva kelikin tallihommiin oikeastaan, kun ei ollut niin helteistä ja välillä uskalsi muutama sadepisarakin sadella taivaalta.

Hevoset ovat päässeet kesälaitumille lomailemaan, ja nauttivat siitä taas täysin rinnoin kuten joka kesä, joten talli on tyhjillään.

Tyhjennettiin karsinoita viimeistä heinänkortta myöten, jotta ne päästäisiin pesemään. Hevosten tosiaan ollessa yöt ja päivät ulkona se on helppoa tehdä. Se on tosi hurja määrä mitä yhdessä karsinassa onkaan kuiviketta, tyhjätessä tuntuu ettei se lopu ikinä. :o Sen urakan jälkeen purettiin aitauksia ja ruokittiin hevosia.

Orivarsa Sulo-Matti seuras silmät tarkkana mitä myö oikeen sen tarhan vieressä puuhailtiin.



Mitä tästä päivästä opimme? Sen, että pitäs aina muistaa ottaa tallille lähtiessä ne hanskat mukaan... Tänäänkään kun mulla ei niitä ollut (hajamielinen mikä hajamielinen), ja talikon sekä luudan kanssa heilumisesta onkin sitten muistona ihanat rakot käsissä. Mutta niitä aina tulee hevoshommissa varsinkin, mitäs moisista : )

Muuttomuuttomuuttooo : )

Tätä olen odottanut jo pitkään ! Löysin tuossa viime viikolla viimein uuden asunnon, joka on paljonkin isompi ja halvempi kuin nykyiseni : )

Tällä viikolla oonkin sitten pakkaillut tavaroita täysiä, ja eilen kävin kirjoittamassa vuokrasopimuksen. En malttaisi millään odottaa, että pääsen huomenna viemään tavaroita sinne ja toivottavasti jo ens viikolla muuttamaan kokonaan.

Olen vain ja ainoastaan tyytyväinen päästessäni nykyisestä asunnostani eroon. Ihan sääliksi käy seuraavaa joka tähän muuttaa... :-D

Ensinnäkin tuo jääkaappi (kuvassa vasemmalla), pitäis olla automaattisulatteinen, mutta vaikka lämpötila on normaali niin takaseinä vetää ihan jäähän joka kerta eikä lämpösemmäks voi laskea kun sit menee maidot ja kaikki pilalle. Juu... kokeiltu on kyllä.

Vie muuten ihan pirusti ylimääräistä sähköä kun termostaatin pitää olla päällä koko ajan ku on nnoi jäässä :s Niin ja lisäksi valo ei sammu ollenkaan vaikka oven laittaa kiinni, joten lamppuja kuluu tosi paljon ja se lämmittää tota takaseinää tollaseks keltaiseksi.

Itse kun ei jääkaappiin oikein mahdu, niin hyvä tapa testata että sammuuko se lamppu siellä kaapissa tosiaan vai ei, on laittaa puhelimen videokuvaus päälle ja laittaa ovi kiinni. Siellä se sitten hetken kuvaa ja kun otat sen pois niin näkee kätsästi miten asia on kuten tässä minunkin videossani. Valot ovat sinnikkäästi päällä ihan koko ajan, huoh :/



Ja toisekseen tää on niin pieni ja kallis, kuten jo sanoinkin.
23 neliötä & 300 €/kk + muut kulut päälle...
Uudessa asunnossani on 31 neliötä ja vuokra on 285 €,
ja on paljon parempikuntoinenkin vielä.


Kolmanneksi täällä on niin paljon muutakin ärsyttävää:
  • Olematon äänieristys (kuulet esim. mihin päin asuntoa tahansa kun naapuri käy vessassa!)
  • Alussa tulvi viemäreistä paskavesi lattioille, ihan vaan kun käsiäkin pesi ja varsinkin jos uskals käydä suihkussa.
  • Uuni käryttää puhdistamisesta huolimatta niin että palohälytin huutaa aina jos uskallat laittaa sinne jotain leivonnaisia. :s
  • On niin typerästi suunniteltu talo, keittokomero on keskellä kämppää eikä ole liesituuletinta, ja välissä on vielä paksu seinä = käryt keittiöstä ei pääse ikkunastakaan pihalle, vaan suuntaavat suoraan palohälyttimen antureihin AAAAAARGH.

Ym ym ym. En tästä asunnosta paljoa hyvää löydä. Ei tää todellakaan oo 300 euron arvoinen, tosi ylihinnoiteltu kämppä.

Jotain kuitenkin hyvääkin: ikkunat onneksi vaihdettiin syksyllä, niistä vanhoista tuulisilla keleillä tunki tuuli sisälle ja heilutti sälekaihtimia ikkunoiden välissä.

Huoh, oon niin onnellinen kun pääsen täältä viimein pois! : )

Mmutta tämä tyttö tämän avautumisen jälkeen jatkaa pakkauspuuhia tohinalla, tää ei edes tunnu työltä kun odotan niin täältä pois pääsemistä :D

* * * * *

EDIT ! Keskiviikkona 19.5.2010 klo 14.51.

Jessss viimein on muutto tehty kokonaan ! Enää viimeiset siivoukset menossa vanhassa kämpässä, ja sitten pääsen siitä viimeinkin eroon kokonaan. Bye bye entinen kämppä, ei tule ikävä sua ! :D

Kiitos ihan hirveän paljon kaikille muutossani mukana olleille auttajille ! (: Ilman teitä mun muuttoni ei olisi ollut mitenkään mahdollinen, oon tositosi kiitollinen. Kiitokset myös kaikille täällä onnea uuteen kotiin ym toivottaneille, ihana kun jaksatte aina piristää päivääni ihanilla viesteillänne! : )

Aurinkoinen sunnuntaipäivä tallilla : )

Nappaan hyllystä mukaani ratsastuskypärän, ja hypin kerrostaloni portaat alas loikkien joka toisen askelman ylitse. Vastaantulevat naapurini katsovat minua huvittuneena, tietävät kyllä minun olevan matkalla tallille jälleen :-D

Tallinpihalla vastassa ovat makea heinän tuoksu sekä tallin nurkalla kimeästi hirnuva pieni poni, Manteli (kuvassa oikealla). En voi kuin hymyillä, ja kävelen rapsuttamaan tuota pientä karvapalleroa joka yrittää tunkea päätänsä kainalooni ja kerjää huomiota.

Jatkan matkaani, kävelen monien hevosaitausten ohitse. Jokainen hevonen vuorollaan askeleet kuullessaan keskeyttää hetkeksi lempipuuhansa, syömisen, ja nostaa päänsä korkealle nähdäkseen tulijan. Tervehdin kaikkia ja tunnen itseni niiiin onnelliseksi. Aivan mahtava päivä tiedossa ! Niin upea kelikin vielä, on lämmintä ja aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta.

Suuntaan askeleeni oman hoitohevoseni aitausta kohti. Nähdessään minut aitauksen toisesta päädystä Hermuska säntää raviin ja ryntää luokseni portille sellaisella innolla, että meinaa kompastua omiin jalkoihinsa :D "Hei hassunen, kantsis vähän kattoa eteensä. nyt lähetään kuule lenkille" sanon tarttuessani riimuun ja nauran hevosen hölmistyneelle ilmeelle. Talutan tamman talliin sisälle omaan karsinaansa, ja lähden metsästämään harjaa jostakin.

Karvaa lähtee näin keväisin aina ihan hirveät määrät varsinkin suomenhevosista, sitä on itse ihan karvan peitossa aina kun lopettaa harjaamisen :D

Nousen pihalla selkään ja joudun koko ajan pidättelemään Hermuskaa, joka olisi kovaa vauhtia jo menossa kun minä vasta säädän jalustimia sopivan mittaisiksi. Se vaistoaa mun hyvän tuuleni, ja steppailee edestakaisin malttamattomana kuin sanoen: "Mennään jo, mitä sä siellä oikeen kuhnit!"

Lähdetään kävelemään kohti rauhoitettua metsäaluetta, ihania metsäautoteitä pitkin. On aivan hiljaista, vain lintujen kilpalaulu kaikuu jokapuolella satulan narinan ja kavioiden kopseen lisäksi.

Pian Hermuska kyllästyy kävelemään, ja haluaisi mennä kovempaa. naurahdan sen innolle, ja olen itse ihan samaa mieltä että lisätään vauhtia. On aina vielä 12 ratsastusvuoden jälkeenkin yhtä mahtava ja hieno tunne tuntea iso ja voimakas eläin allaan, joka kuuntelee sua ja tekee mitä pyydät, kun osaat pyytää oikein ja ystävällisesti.

Ravataan pitkin kaarevia teitä reippaasti. Lintuparvi läheisessä pusikossa säikähtää meitä, ja lehahtaa lentoon mutta Hermuska ei lotkauta korviaankaan. Annan vauhtia ja energiaa uhkuvalle tammalle luvan laukata, ja pian myö kiidetään pitkin hiljaisia teitä. Nojaudun hieman eteenpäin ja nautin hymy suupielessä yhdessä hevosen kanssa vauhdista ja elämästä.

Kun tullaan takaisin tallille, halaan Hermuskaa niiiiin onnellisena siitä että olen saanut törmätä juuri tähän hevoseen. En olisi voinut kuvitella enää oman hevoseni menettämisen jälkeen voivani enää rakastua toiseen hevoseen samallalailla. Mutta Hermuska vei mun sydämeni kokonaan enkä ole ikinä ihanampaa ikinä tavannut, oon enemmän kuin rakastunut! : )

Tässä pieni video Hermuskasta lenkin jälkeen.
(Älkää välittäkö mun höpinöistäni... :-D)

Raparperi-vadelmapiirakka.

Töissä leivottua jälleen. Tämä oli aivan ihanaa ja mehevää piirakkaa, ohje vain mokoma on hukassa! Kirjoitin sen itselleni ylös työkaverini reseptikirjasta -mutta sitä en tiedä enää missä se lappu on. Huoh, oon oikea hajamielinen professori, kaikki on AINA hukassa... :D



Marjoja ja raparperia olisin laittanut enemmänkin, loppuivat vaan mokomat kesken...

* * * * *

Tällainen ihana kaatosade yllätti kesällä monena päivänä väsyneen töistä kotiin lähtijän. Onneks kuitenkin oli se auto johon istua, ettei tarttenut vaikka kävelemään lähteä siihen sateeseen : D Puhelimeni kökkö kamera ei pysy näköjään pyyhkijöiden nopeudessa mukana, mutta ne ovat ihan täysillä eikä siltikään nopeus riittänyt. Pakko oli pysähtyä tien varteen odottamaan että pahin kuuro menisi ohitse.

Lenkkeilyä koiran kanssa. 8)




Jonnan kanssa oon käynyt taas ahkerasti lenkillä, sen verran mitä kesätöiltäni vain kerkiän : ) Ihanan aurinkoisia ja lämpösiä, lenkkeilyyn sopivia päiviä, onkin ollut nyt paljon.

Jonnalla on aina semmonen sopiva kiva vauhti, ja se jaksaa hölkätä mun kanssa vaikka miten pitkiä matkoja. Se on aina niin päin, että mä väsyn jo kun koira jaksaisi vielä juosta ainakin kahdesti maailman ympäri. Välillä toki pitää sit pysähdellä, kun on muka niin mielenkiintoisia hajuja joka puolella, touuuuu... -.- Mutta pääosin matka taittuu aina mukavan vauhdikkaasti !

Pakko laittaa video siitä millanen hepuli Jonskille aina iskee, kun mä astun ovesta sisälle. Se tietää jo aina että kohta mennään lenkille : D

Hevostelufiiliksiä tältä vuodelta :-)

Fionan kanssa lenkkeilyä.

Tämä neiti se ei malta ikinä kävellä rauhallisesti,
kisaava ravihevonen kun on... :-D

Reiska thö liehuletti laitumella.

Share

Twitter Delicious Facebook Digg Stumbleupon Favorites More